DHCP: n tai dynaamisen isäntämääritysprotokollan ymmärtäminen
DHCP tarkoittaa dynaamista isäntämääritysprotokollaa. Se on sovelluskerroksessa oleva verkonhallintaprotokolla. DHCP: n avulla Internet-protokollan IP-osoite voidaan osoittaa jokaiselle verkon laitteelle tai solmulle dynaamisesti siten, että ne voivat kommunikoida tämän IP: n avulla. Verkonvalvojien tehtävänä on käsittää paljon IP-osoitteita manuaalisesti kaikille verkon laitteille. DHCP: ssä tämä tehtävä kuitenkin automatisoidaan ja hallitaan keskitetysti eikä manuaalisesti. Sekä pienet paikalliset verkot että suuret yritysverkot toteuttavat DHCP: n. DHCP: n perimmäinen tavoite on osoittaa yksilöivä IP-osoite isäntille. Se tarjoaa myös muita verkko-osoitteita, kuten -
- Aliverkon peite
- Reitittimen osoite
- DNS-osoite
- Myyjän luokan tunniste
DHCP tulee kahdella eri tavalla, eli se tulee asiakkaana ja palvelimena.
DHCP: n historia
DHCP on laajennettu versio BOOTP: stä, tunnetuimmin nimellä Bootstrap Protocol, joka on myös verkon IP-hallintaprotokolla vuodesta 1985 lähtien. DHCP-palvelimet kykenevät käsittelemään BOOTP-asiakkaiden pyyntöjä, jos nämä asiakkaat ovat läsnä verkossa. Tämän lisäksi DHCP on edistyneempi kuin BOOTP.
Kuinka DHCP toimii
Toimiessaan palvelimena DHCP-palvelinta käytetään määrittämään yksilölliset IP-osoitteet samalla, kun määritetään verkon muut tiedot automaattisesti. Pienissä yrityksissä tai kodeissa DHCP-palvelin ei ole kukaan muu kuin reititin. Suurissa verkoissa DHCP-palvelin voi kuitenkin olla yksi tietokone.
Hyvin lyhyt yhteenveto prosessissa tapahtuvasta on -
- Asiakas lähettää IP-osoitetta koskevan pyynnön isännältä. Asiakas voi olla mikä tahansa pyynnön lähettävä laite ja isäntä voi olla reititin.
- Isäntä etsii käytettävissä olevaa IP-osoitetta ja osoittaa sen asiakkaalle.
- Tätä IP-osoitetta käyttämällä asiakas pystyy kommunikoimaan verkossa.
Katsokaamme nyt tätä prosessia yksityiskohtaisemmin. Jäljempänä mainitut vaiheet antavat perusteellisen kuvan siitä -
- Verkon kanssa DHCP-palvelimen kanssa kytketyn laitteen lähettämää pyyntöä kutsutaan DHCPDISCOVER-pyynnöksi.
- Tämä pyyntö lähetetään DHCP-palvelimelle paketin nimellä DISCOVER. Heti kun DHCP-palvelin vastaanottaa tämän paketin, palvelin etsii IP-osoitetta laitteen käyttöön. Löydettyään palvelin vastaa lähettämällä paketin DHCPOFFER-nimiselle asiakkaalle.
- Laitteen tai asiakkaan on nyt vastattava takaisin palvelimelle paketilla nimeltä DHCPREQUEST-paketti hyväksymään valittu IP-osoite. Tälle paketille palvelin lähettää kuittauksen (ACK) vahvistaakseen, että laite voi nyt käyttää kyseistä IP-osoitetta. Se ilmoittaa myös tietyn IP-osoitteen pätevyyden, jotta laite tietää tarkalleen milloin hänen on saatava uusi IP-osoite.
- Tapauksissa, joissa palvelin ei halua, että laitteella on annettu IP-osoite, se ei kuittaa laitteen pyyntöä lähettämällä NAC
Vaikka mainitut vaiheet näyttävät vievän hyvin aikaa, mutta nämä tapahtuvat käytännössä niin nopeasti, niin ei edes toteutettaisi. Prosessista ei tietenkään tarvitse olla teknisiä yksityiskohtia, ja voit silti saada IP-osoitteen DHCP-palvelimelta vain lukemalla.
Kuinka DHCP tekee työskentelystä niin helppoa?
DHCP-palvelimella on osoitekenttä laitteelle kelvollisen verkkoyhteyden saamiseksi. Periaatteessa se antaa IP-osoitteiden laajuuden tai alueen, joiden sisällä laitteet vastaanottavat siellä osoitteen.
Toinen syy DHCP: n hyödyllisyyteen johtuu tosiasiasta, että monet laitteet voivat muodostaa yhteyden verkkoon tietyn ajanjakson ilman, että tarvitsisi käytettävissä olevaa osoiteosoitetta. Harkitse esimerkiksi, että DHCP-palvelin määrittelee 20 osoitetta, 40, 80, 100 (tai jopa enemmän) laitteet kykenevät muodostamaan yhteyden verkkoon, kunhan enintään 20 käyttää yhtä käytettävissä olevista IP-osoitteista samanaikaisesti.
Komennot, kuten ipconfig, palauttavat tietokoneesi eri IP-osoitteet ajan kuluessa DHCP: tä käytettäessä, koska nämä osoitteet toimitetaan tietokoneverkkoon tietyn ajanjakson ajan, jota kutsutaan myös vuokrakaudeksi. Ei ole välttämätöntä, että laite, jolla on manuaalisesti määritetty IP-osoite, ei voi olla samanaikaisesti samassa verkossa niiden laitteiden kanssa, jotka vastaanottavat IP-osoitteen dynaamisesti. Manuaalisesti määritettyjä IP-osoitteita kutsutaan myös staattiseksi IP-osoitteeksi.
DHCP: n edut ja haitat
DHCP: n edut ja haitat ovat seuraavat.
edut
DHCP: llä on monia etuja, joiden vuoksi se on erittäin suosittu. Jäljempänä mainitaan muutama DHCP: n käytön eduista:
- Uudet asiakkaat voidaan lisätä verkkoon helposti.
- DHCP hallitsee IP-osoitteita keskitetysti.
- IP-osoitteita voidaan käyttää uudelleen, mikä minimoi IP-osoitteiden kokonaismäärän vaatimuksen.
- Helppous, jolla DHCP-palvelimen IP-osoitetila voidaan määrittää uudelleen ilman erillisiä asiakasmääritysten tarvetta.
- Verkonvalvoja voi määrittää verkon keskitetyltä alueelta käyttämällä DHCP-protokollan tarjoamaa menetelmää.
haitat
Aivan kuten jokaisella kolikolla on edut ja haitat, DHCP: n käytöllä on seuraavassa mainittuja haittoja:
- Määrittäessäsi IP-osoitteita joskus eri isäntille, IP-osoitteissa saattaa esiintyä ristiriitoja.
johtopäätös
Dynaaminen isäntäkonfiguraatioprotokolla on erittäin tärkeä ja kriittinen verkkopalvelu, jota on välttämättä käytettävä. Se auttaa sinua järjestelmänvalvojana tai verkonvalvojana toimimaan asiakkaiden kanssa määrittämällä, seuraamalla ja osoittamalla uudelleen IP: tä. Jos jätät hallinnan, sinun on pysyttävä yhteydessä palvelimeesi ja tarkistettava asetukset sen sijaan, että toimisit asiakkaiden välillä, jos sinulla on ongelmia.
Suositellut artikkelit
Tämä on opas kohtaan Mikä on DHCP ?. Täällä olemme keskustelleet DHCP: n ymmärryksestä, kuinka se toimii yhdessä etujen ja haittojen kanssa. Saatat myös katsoa seuraavia artikkeleita saadaksesi lisätietoja -
- Mikä on Groovy?
- Mikä on Raid Linuxissa?
- Mikä on JDK?
- Mikä on JVM?
- DHCP-palvelimen määrittäminen